Ensimmäinen postaus!
Tästä se alkaa. Oma sarjakuvablogi oli ollut pitkään mielessä, kun nyt viimein rohkaistuin luomaan sellaisen. Sarjakuvani nimi on Mummot ja papat. Pääosissa nähdään temperamenttinen Kylli ja hiljaisempi Veikko, iäkäs karjalaispariskunta, joille sattuu ja tapahtuu. He ovat murretta puhuvia sankareita, jotka höpöttävät Pohjois-Karjalassa kuultavaa murretta. Sieltä minä itsekin olen kotoisin.
Kun sarjakuvissa puhutaan murretta, se varmasti jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Toiset tykkää ja toiset ei. Murre kuitenkin antaa niin paljon mahdollisuuksia kaikenlaiseen vitsailuun ja kujeiluun. Se tekee hahmoista elävämmät ja aidommat. Lupaan, että kaikki sarjakuvat ovat ns. selkokielellä, jolloin sen juju paljastuu lukemisen myötä. Viimeistään.
Mummot ja papat –sarjakuva syntyi vuonna 2009, mutta oikeastaan voi sanoa, että idea oli kehitteillä jo paljon aikaisemmin seikkaillessani maailmalla. Siihen aikaan vanhuksista ei ollut sarjakuvia, kun taas esimerkiksi lapsista senkin edestä. Halusin tehdä jotain uutta ja erilaista ja niin sitten loin oman sarjakuvamaailmani, jossa kaikki on mahdollista…
Mummot ja papat on mustavalkoinen ja yleensä teen strippejä, jotka ovat kolme tai neljä ruutua. Piirrokset teen omalla tyylilläni, käsin alusta loppuun. Omasta valopöydästä ja toimistosta olen haaveillut niin kauan, kuin aloitin sarjakuvani. Edelleenkin sarjat syntyvät kotonani Espanjassa tai Suomessa.
Sarjakuvia olen tehnyt pienestä pitäen omintakeisella tyylilläni harrastuksena. En ole opiskellut alaa ja tietokoneiden kanssa olen kuin mummo suossa. En osaa hyödyntää niitä sarjakuvien teossa niin paljoa kuin haluaisin. Välillä sarjakuvien tekemisessä on ollut pitkiäkin taukoja. Tauot ovat toisaalta olleet hyvä juttu, sillä siten sarjakuvien pariin on palannut entistäkin suuremmalla innolla ja ideoin.
Jollain tapaa toivon kehittyväni, mutta en vielä tiedä miten. Toimisiko sarja paremmin, jos se olisi värillinen? Tähän toivon saavani apua blogista. Lisäksi blogi auttaa siten, että sarjakuvien teosta tulee säännöllistä. Tarkoitus on julkaista materiaalia viikottain. Aluksi vanhoja strippejä ja sitten uusia. Blogi tulee olemaan ikään kuin Mummojen ja pappojen koti. Sana on vapaa. Risuja ja ruusuja otetaan vastaan. Sekä tietenkin ideoita! Oli se sitten idea sarjakuvaa varten: joku tarina, jonka haluat nähdä sarjakuvana tai miten kehittää sarjakuvaa. Kaikenlaiset (rakentavat) ideat ovat tervetulleita!
Jokaisessa sarjassa on takana jokin ajatus, juju. Oli se syvällisempi pohdinta tai vaikka vitsi. Näitä tehdessä olen monet kerrat nauranut. Se on ollut hyvä merkki siitä, että jos sarjakuva saa tekijänsä nauramaan, niin se toivottavasti ilahduttaa muitakin. En toivokaan mitään enempää, kuin että saisitte näistä piristystä päiväänne!
Kiitos, kun eksyit blogiini ja toivottavasti jäät pidemmäksikin aikaa!
6.10.2014 - 16:16
Hei Asta!
Onnea blogillesi!
Värillinen sarjakuva voisi olla ihan hyvä kokeilu. Ainahan se erottuu paremmin, mutta se värittäminen ei kai ole kuitenkaan ihan pikku juttu? Mutta se värillinen voisikini olla sellainen ”sunnuntaiversio”. Entä oletko tehnyt sarjakuvia myös muina kuin kolme- tai neliruutuisina tai pidempänä jatkuvana tarinana?
Murre voi tosiaan olla osalle lukijoista hankalaa, mutta onneksi itämurteet kuulostavat varmaan useinpien mielesti hauskalta. Jos kerran Heli Laaksonen on suosittua Laitilan murteella niin miksi et Asta sinäkin Pohjois-Karjalan murteella?
6.10.2014 - 17:12
Hei, kiitos Mika! Olipa ajatuksella kirjoitettu kommentti. Kiitos siitä! 🙂 Hih, blogi ainakin mahdollistaa omien rajojensa kokeilun, joten ehkäpä näemme uusia juttuja tai revittelyä. 😉 Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla sarjakuvaa värillisenä, kun vain tietäisi miten. En ole tehnyt tätä koskaan pidempänä tarinana. Jostain syystä tulee vain ideoita strippeihin. 😛 Joskus yritin miettiä pidempää sarjaa (albumiakin), mutta ei siitä tullut mitään. Kaikki on tosiaan tällaisia lyhyitä, mutta sitäkin ytimekkäämpiä. 🙂 Murre on kyllä kaksipiippuinen juttu, mutta ajattelen sitä rikkautena. Ei tämä sarjakuva olisi enää sama, jos ei olisi murretta mukana. Eipähän sitten unehu oma murre. 😉